Saariston rengastie, päivä 2

Houskarin saarilla

 

Houtskarissa pysähdyimme Näsbyn kylässä kaupassa, saaristomuseossa sekä Pyhän Marian kirkossa.

 

Meren rannalla olevassa saaristomuseossa on suuri kokoelma vanhoja veneitä, moottoreita sekä kalastamiseen tarvittavia välineitä. Norrbackin torpassa voi tutustua kalastajaperheen elämään sata vuotta sitten. Museon sisäänpääsy maksoi 4€ /hlö

Matkalla oli vielä pari lossia jonka jälkeen olimme saapuneet majoituspaikkaamme Mossalan Island Resorttiin. Meillä oli varattuna juuri valmistunut mökki.  Mielestäni mökki oli edullinen verraten, että oli sesonkiaika ja mökki tosiaan oli uusi sillä maksoimme 130€ / 2 hlöä / vrk. Mökissä oli pieni keittiö, makuunurkkaus sekä suihku ja wc.

 

Resortin auringonlaskupaikka kallioilla oli ihan mieletön, tosin mereltä kävi kohtuullisen viileä tuuli, mutta ei haitannut meitä sillä näkymät olivat henkeä salpaavan upeat.



Vastaanotttovirkailija kertoi meille, että aamulla kannattaa viedä auto hyvissä ajoin lauttajonoon sillä lauttaa mahtuu vain 27 autoa, lisäksi lautta kulkee vain parin tunnin välein. Todellakin, sillä aamun ensimmäisen lautan jonon päätä ei näkynyt. Kiireesti auto jonoon ensimmäisen lautan lähdettyä, jätimme siihen, kuten muutkin tekivät ja lähdimme aamulenkille näkötornille. Näkötornislta muuten aukeaa aika huikeat näkymät ympäri saaren.

 

Tämä väli lautalla oli saaristoreitin ainoa maksullinen lautta, auto henkilöineen kustansi 40€. Maksu kerättiin suoraan autosta lauttamatkan aikana.

 

Iniön saarella emme poikenneet oikeastaan mihinkään, autojono oli mittava ja vauhti hidasta joten tyydyimme vain katselemaan maisemia. Vasta Kustavin puolella pysähdyimme Peterzenin satamassa ihastelemassa veneitä, kiersimme rantaputiikit ja istahdimme kahville.

Kustavista suunnaksi otettiin Naantali, matkalla pikapysähdys Muntin museosillalla joka on yksi aukkoinen kivisilta joka on rakennettu  v.1850. Silta sijaitsee aivan Kustavintien vieressä joten sinne on helppo löytää. Yritin extempore saada vielä lennosta meille Naantalista hotellihuonetta, mutta todellakin muitakin oli liikkeellä eikä koko Naantalin lähimaastoista löytynyt yhtään vapaata huonetta. Niinpä vain söimme Naantalin venesatamassa josta ajelimme kotiin, omaan sänkyyn nukkumaan.

Saaristo reitti oli kyllä hieno reitti, ehkä voisin ajatella, että siihen kannattaisi käyttää vielä yksi päivä lisää tai sitten tehdä reissu uudellen, valita uudet nähtävyydet ja majoitukset ensi kesänä. 

Saariston rengastie kahdessa päivässä

Kesälomamatka saaristoon rengastielle 

Pari kesää olimme jo suunnitelleet rengasreitin läpiajoa, milloin pyörällä, toisinaan autolla. Koska tänäkin vuonna matkailu rajoittuu meillä vain suomeen, päätimme toteuttaa ja ajaa rengareitin kahdessa päivässä autolla läpi jolloin ehtisimme hieman poikkeamaan reitiltä ja nauttimaan saariston nähtävyyksistä.

Olin tutustunut kohteeseen aika hyvin ennakkoon lukien erilaisia blogikirjoituksia kohteesta sekä ostamalla saariston rengasreitti - kirjan.  Joka muuten olikin hyödyllinen ostos, sieltä napattiin suurin osa kohteista missä poikettiin.

 

Lähdimme Turusta kohti Kaarinaa ja siitä Paraisiin.

Paraisilla ensimmäinen pysähdys tehtiin kalkkilouhoksille. Avolouhospaikka on lähes keskustassa ja näköalapaikalta avautui hyvä näkymä suureen louhokseen. Louhoksella on myös mahdollista nähdä tai kuulla räjäytys joka päivä klo 14. Nopean pysähdyksen jälkeen matkaa jatkettiin kohti ensimmäistä lauttaa, Parainen - Nauvo. Jono lauttaan ei ole vielä aamulla ollut kovin pitkä ja pääsimme helposti jo seuraavan lautan kyytiin.

 

Nauvossa olimme jo aiemmin käyneet ja tiesin, että minun on ihan pakko päästä Nauvon sataman pieniin putiikkeihin shoppailemaan. Ranta oli täynnä ihania pikku ravintoloita, ihmisiä jotka ovat saapuneet satamaan shoppailemaan, veneitä...

Pieni vesi kuuro yllättää meidät, mutta sehän sopi sillä jäimme jumiin sisutuskauppaan. Ilman ostoksia sieltä ei päästy ja minut tuntien ei olisi päästy vaikka vesikuuroa ei olisi ollutkaan.

Näitä venevajoja saaristossa riittää, ne ovat ihastuttavia laitureineen. Rannoilla on ihania pikku mökkejä, upeita huviloita ja merellä lipuvia purjeveneitä. Saaristossa vain on sitä jotain!

 

Nauvosta ajelimme  Korppoon kylään josta lähti hieman isompi lautta kohti Houtskarin saarta. Myöhästyimme täpärästi lautalta joten päätimme suunnata Korppoon keskustaan kahville. 

Täältä lauttoja lähti noin reilun tunnin välein eli seuraavaan sitten vain.  Ainoa mikä saattoi sekoittaa lauttaa pääsyä oli tuo etuajo-oikeutettujen kaista, koska he tietenkin pääsivät jonon ohi lautalle. Ymmärrän tietenkin hyvin, että saarella asuvat ja työkseen siellä liikkuvat pääsevät jonon ohi eivätkä joudu jumittamaan turistijonoissa.

Alun perin olin suunnitellut, että majoittuisimme Korppoon satamassa, mutta etsiessä majoitusta kaikkialla oli täyttä, yöpymisen etsintä siirtyi siis seuraavalle saarelle. Ja siis ei, en varannut majoituksia matkalla vaan olin tehnyt sen jo aiemmin sillä alkoi näyttämään siltä, että majoituksia ei kovinkaan montaa ollut tarjolla, eikä tämän hetkisten ruuhkien perusteella reittiä kiertäisi mitenkään päivässä. 

Seuraava lautta vei meidät Houtskariin n. 35 minuutissa.

Houtskarissa tiet vain pienenivät ja muuttuivat entistä upeammiksi saaristoteiksi. Täältä löytyy myös paljon majoituspaikkoja, mökkejä, telttamajoitusta, majataloja ja leirintäalueita. Kahden lossiylityksen jälkeen pääsimme Mossalan saarelle jossa me majoituimme Mossala island resortilla.

Mutta siitä ja muusta Houtskarin nähtävyyksistä seuraavassa postauksessa lisää.

Saaristossa rentoutusmatkalla

Välillä on hieman puhallettava ja viikonloppuna suunnattiin katsomaan ensimmäistä kertaa ystävien kanssa toisten ystävien mökkiä Innamoon (Huh, mikä lausehirviö🙄). Perille pääsyyn käytettiin autoa, kahta lauttaa ja pieni pätkä jalkavoimaa.

Mökki oli aivan upea pari vuotta vanha josta merelle aukesi ihanat näkymät koko seinän leveydeltä niin saunasta kuin sisätiloistakin. Nämä ovat kyllä niitä hetkiä, kun rentoutuu parhaiten. Vähän  tehtiin hommia, tai miehet teki, mutta siis todellakin vain vähän. Rantaan meneviin rappusiin asennettiin porrasvalot ja sunnuntaina nostettiin rappuset merestä talviteloille.

Rohkeimmat meistä kuudesta muuten kävivät meressä pulahtamassa sillä välin kun loput lämmittelivät paljussa. Tarjolla oli siis hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. 

Sunnuntaina tehtiin vielä kävellen pieni saarikierros. Saaristo on kyllä upea paikka ja pelkästään luonto on niin kaunista ja erilaista kuin täällä sisämaassa. Voisin hyvin kuvitella kesäloman saaristossa, kalastajia ja lauttamatkoja, uimista meressä, katsella kallioilta ohi lipuvia laivoja.... 

Kiitos vielä isäntäväelle Terhille ja Vesalle majoituksesta, seurasta, tarjoilusta ja mistä nyt ikinä keksimmekään kiittää, meillä on mahtava viikonloppu!

Saari hyppelyä Krabilla

Tiedätkö sen tunteen tai ainakin ajatuksen siitä autiosaaresta jolle joudut (tai pääset) jossa on valkoiset hiekkarannat, laskuvesi on pudottanut vesirajan kauaksi merelle, ketään ei missään. Pakkaat repun selkään, hyvästelet venekuskin ja lähdet kävelemään meren aaltojen huminassa saaren toiselle puolelle. Hiekka polttaa jalkoja, mutta meri tuuli viilentää oloa mukavasti. 

Tämän tunteen saimme oikeasti kokea, kun suuntasimme Ko Podan saarelle. Ja koska olimme lähteneet aamulla ajoissa, saari todellakin oli tyhjä.

Pikku hiljaa aamupäivän aikana rantoihin alkoi ankkuroituna pitkähäntä- sekä pikaveneitä joista rantautui melko äänekästäkin ryhmää eri maista ihastelemaan saarta.

Ko Podan saarella ei juuri ollut palveluita, tiesimme sen jo valmiiksi eikä niitä tarvittukaan. Saari kun on luonnonsuojeltu niin mekin jouduimme rannassa maksamaan ”suojeluveroa” 400 bht per pää mikä siis on euroissa hieman yli 12€ henkilöltä. 

Podalla oli niin valkoista hiekkaa, että jopa minäkin poltin pohkeeni vaikka en juurikaan auringossa pala.

Illansuussa tilaamamme vene odotti meitä rannassa jolla palasimme n. 30 minuuttia kestävän kotimatkan AoNangiin. Nousuvesi oli nostanut 

veden pinnan jälleen normaalille tasolle ja kaatuneista puurungoista jäi vain oksan karahkat näkyviin.

Tälle saarelle olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, niin kaunista siellä oli.

Toine saarikohteemme kohdistui Railayn rannoille. Tänne ei ollut pääsyä muuten kuin veneellä vaikka paikka ei varsinainen saari olekaan. 

Saavuimme veneellä läntiselle rannalle josta suuntasimme heti metsäpolkua pitkin itäisellä rannalle. 

Sieltä suunta jatkui Phra nang rannoille. Noin 45 minuutin kävelymatkan aikana näimme upeita tippukiviluolia ja apinoita. Perillä rannan tuntumassa on huikeat karstikivikalliot ja niiden rinnalla tuntee olonsa todella pieneksi.

Phra Nang rannan läheisyydessä on prinsessaluola joka on muuten täynnä peniksen muotoisia puuesineitä hedelmällisyyden symboleina.

Ilmeisesti olin niin ihmeissäni että en edes kuvaa huomannut ottaa tästä...

Palatessamme läntiselle rannalle josta takaisin paluu Ao nangiin olisi, päätimme syödä lounaan. Kauppakujalla oli pieniä baareja, noutoravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.  Saimme muuten koko matkan parhaat ruoat täällä. Styroksilatikosta muovilusikoilla syöden, mutta oli kuulkaas hyvää👌

Olemme täällä ollessa syöneet kalliissa ravintolassa ( 2 hlöä, 3 ruokalajia, viinit = 50€), mutta myös katukojuista joista annoksia saa jopa 50 bht hintaan eli noin 1,5€. Vatsat ovat olleet hyvinkin kunnossa, toki suomalaiseen tapaan käsidesit mukana. En siis olisi huolissani mistä syö kunhan ruoka on riittävästi kuumennettu ja olut kylmää, se maistuu meille.

Auringonlaskun aikaan jää rannalla vain ihailemaan luonnon kauneutta. Näihin ei koskaan kyllästy ja jos voisin nämä maisemat toisin mukanani Suomeen.

Mukavaa viikonloppua kaikille ❤️