Kaksi ihanaa vuotta

Siitä on reilu kaksi vuotta, kun minusta tuli mummi, joten kaksi superihanaa vuotta olen saanut nauttia tästä sydämen valloittajasta. Ja olenkin kyllä hyödyntänyt jokaisen mahdollisen ajan minkä vain olen voinut hänen kanssaan viettää. Meidän mummilassa on siis aina ovet selällään auki jos vai tarvetta on.

Pari viikkoa sitten juhlittiin siis Alissa kaksivuotis syntymäpäivää. Syntymäpäiville oli tilattu kakku paikalliselta leipurilta, Jennin herkkupalvelusta joka olikin jälleen kerran aivan mahtava taideteos.

”Mummiusajasta” olen nauttinut niin suunnattoman paljon ettei sanat riitä siitä kertomaan, mutta  nauttikaahan synttäritunnelmasta kuvien välityksellä...

Mitäs muuten tykkäätte, eikö ollutkin ihana sankari ja upea kakku?
 




















Kevät ja remppasuunnitelmia

Matkan jälkeinen jetlag alkaa helpottamaan viimeinkin (tämä kerta on todellakin vaatinut veronsa) ja yhtenä aamuna vain havahduin siihen, että linnut laulavat ulkona kuin keväällä konsanaan ja nyt on vasta helmikuun puoliväli. Onko kevät siis tullut sillä välin kun minä olen nukkunut jetlaagiani?

Töihinkin pääsee jo valoisaan aikaan joten siitä intoutuneena oli saatava kotiin tulppaaneita. Hetken pohdinnan jälkeen huomasin, että on ollut ensimmäinen talvi aikoihin kun en ole hankkinut perjantai kukkia, miksi en, koska ovat niin ihania?!? Ehkä se kevät sieltä jo tulee...


Ajattelin jo, että kevät menee kaikkien projektisuunnitelmien puitteissa suht rauhallisesti, mutta tuskin... Meillä nimittäin töissä on vesivahinko ja tästä syystä muutamme uusiin toimitiloihin vuokranantajan remontin alta pois. Vesivahinko ei ole meidän tiloista alkanut vaan yläkerrasta vain alkoi satamaan vettä eräänä aamuna, vesiputki oli sanonut sopimuksensa irti ja sitä myöten meidän katto, laminaatit ja kalusteet.  Tarkoittaa siis sitä, että täällä tehdään kovaa vauhtia liiketilasuunnittelua uuteen kampaamo/kauneushoitolaan. Ja kyllä meillä olisi vakuutuikset keskytyksen varaan, mutta en ajatellut niitä käyttää vaan muuttaa.  Samassa rytäkässä pitäisi vielä etsiä uusia sisustusjuttuja tilaan. Joo, en siis valita vaikka se siltä ehkä vaikuttaa, hieno homma se on saada uudet päivitetyt tilat. Aikaa kaikkeen tähän vain on liian vähän. No, ei kun hihat heilumaan ja illaksi sakset vaihdetaan vasaraan niin eiköhän se tästä. On siis aivan ihana päästä taas valitsemaan tapeetteja, maaleja ja tietty uusia sisutusjuttuja.

Lupaan laitella teille jossain vaiheessa postausta rempasta.



Oikein ihanaa alkavaa viikkoa juuri sinulle!

Loman viimeiset hetket käsillä

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös meilläkin on nyt käsillä loman viimeinen päivä. Illalla pääsemme vielä viimeisen kerran ihanien thaipatojen ääreen mitä todella jään kaipaamaan.

 Tämä matka on ollut meidän pisin vierailu Thaimaaseen ja täytyy todeta, että 18 päivää on mennyt juuri sopivaa vauhtia. Kaksi eri hotellia oli hyvä ja aikaa kohteen vaihtamiseen ei mennyt kuin muutama tunti. 

Tiedän, että kotiinpaluuta varjostaa kaamea jetlaagi, miten loppuviikon aamut alkavat jo neljältä aamuyöllä ja töiden jälkeen olisit ihan valmis yöunille. Nyt vain täytyy pitää kiinni pidemmistä yöunista jotta ei ihan karkaa käsistä loman vaikutus. Kaikesta siitä huolimatta olen valmis palaamaan uusin voimin arkeen.



Mitä matka sitten tarjosi meille?

Iltatorien tarjontaan hieman petyimme sekä Khao Lakissa että Krabilla. Toreilla oli vain muutama hassu myyjä joihin oli jopa puolen tunnin jonot. Kiireessä tehtyjen raakojen ruokien pelossa emme sitten jääneet jonottamaan vaan tyydyimme ravintoloiden menuihin. Muilla reissuilla olemme yleensä saaneet ne parhaat ateriat juurikin niistä mopojen tarakalla olevista hiiligrilleistä. Muutenhan ruoka on täällä kyllä se yksi loman kohokohta. Tuoreita raaka-aineita, mausteita, chiliä, ihania makuyhdistelmiä. 

Myös ihanat kuumat ja valkoiset hiekkarannat ovat olleet mieleen. Niiden kauneus ei ihan täysin edes välity kuvista vaan ne vain pitää itse kokea.









Se mitä muuten ihmettelen täällä, että miten tämä kansa täällä niin pienellä toimeentulolla ajelee kohtuu komeilla autoilla?! Toinen toistaan hienompia, uusia lava-autoja upeine vanteineen koreilee teiden varsilla. Ja omaan  vanneostokokemukseen perustuen ne ei niissä muuten ole halvimmasta päästä! 










Luulen, että tämä on nyt hetkeen meidän viimeinen matka Thaimaahan, sillä maailma on täynnä upeita paratiiseja. Olisi ehkä hyvä silmäillä niitä välillä...

Loppuun vielä muutama kuva hotellista koska se vaan on huikean hieno kattoaltailla ja myös meidän huoneen omalla altaalla varustettu hotelli. Voin lämpimästi suositella jos matkustat Ao nangiin hotellia Bluesotel Smart krabia. Lähellä keskustaa ja rantaa, hyvä, tasokas ja aika uusi, adaults only hotelli. Hotels.comin kautta varatessa hotelli oli vielä suht edullinen.







Saari hyppelyä Krabilla


Tiedätkö sen tunteen tai ainakin ajatuksen siitä autiosaaresta jolle joudut (tai pääset) jossa on valkoiset hiekkarannat, laskuvesi on pudottanut vesirajan kauaksi merelle, ketään ei missään. Pakkaat repun selkään, hyvästelet venekuskin ja lähdet kävelemään meren aaltojen huminassa saaren toiselle puolelle. Hiekka polttaa jalkoja, mutta meri tuuli viilentää oloa mukavasti. 

Tämän tunteen saimme oikeasti kokea, kun suuntasimme Ko Podan saarelle. Ja koska olimme lähteneet aamulla ajoissa, saari todellakin oli tyhjä.
Pikku hiljaa aamupäivän aikana rantoihin alkoi ankkuroituna pitkähäntä- sekä pikaveneitä joista rantautui melko äänekästäkin ryhmää eri maista ihastelemaan saarta.

Ko Podan saarella ei juuri ollut palveluita, tiesimme sen jo valmiiksi eikä niitä tarvittukaan. Saari kun on luonnonsuojeltu niin mekin jouduimme rannassa maksamaan ”suojeluveroa” 400 bht per pää mikä siis on euroissa hieman yli 12€ henkilöltä. 





Podalla oli niin valkoista hiekkaa, että jopa minäkin poltin pohkeeni vaikka en juurikaan auringossa pala.

Illansuussa tilaamamme vene odotti meitä rannassa jolla palasimme n. 30 minuuttia kestävän kotimatkan AoNangiin. Nousuvesi oli nostanut 
veden pinnan jälleen normaalille tasolle ja kaatuneista puurungoista jäi vain oksan karahkat näkyviin.

Tälle saarelle olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, niin kaunista siellä oli.







Toine saarikohteemme kohdistui Railayn rannoille. Tänne ei ollut pääsyä muuten kuin veneellä vaikka paikka ei varsinainen saari olekaan. 
Saavuimme veneellä läntiselle rannalle josta suuntasimme heti metsäpolkua pitkin itäisellä rannalle. 

Sieltä suunta jatkui Phra nang rannoille. Noin 45 minuutin kävelymatkan aikana näimme upeita tippukiviluolia ja apinoita. Perillä rannan tuntumassa on huikeat karstikivikalliot ja niiden rinnalla tuntee olonsa todella pieneksi.

Phra Nang rannan läheisyydessä on prinsessaluola joka on muuten täynnä peniksen muotoisia puuesineitä hedelmällisyyden symboleina.
Ilmeisesti olin niin ihmeissäni että en edes kuvaa huomannut ottaa tästä...






Palatessamme läntiselle rannalle josta takaisin paluu Ao nangiin olisi, päätimme syödä lounaan. Kauppakujalla oli pieniä baareja, noutoravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.  Saimme muuten koko matkan parhaat ruoat täällä. Styroksilatikosta muovilusikoilla syöden, mutta oli kuulkaas hyvää👌

Olemme täällä ollessa syöneet kalliissa ravintolassa ( 2 hlöä, 3 ruokalajia, viinit = 50€), mutta myös katukojuista joista annoksia saa jopa 50 bht hintaan eli noin 1,5€. Vatsat ovat olleet hyvinkin kunnossa, toki suomalaiseen tapaan käsidesit mukana. En siis olisi huolissani mistä syö kunhan ruoka on riittävästi kuumennettu ja olut kylmää, se maistuu meille.











Auringonlaskun aikaan jää rannalla vain ihailemaan luonnon kauneutta. Näihin ei koskaan kyllästy ja jos voisin nämä maisemat toisin mukanani Suomeen.

Mukavaa viikonloppua kaikille ❤️