Museoikäinen kaunotar

Meidän autotalliin on ilmestynyt projekti. Projekti on vuoden -69 MG, museoauto.

Tänä syksynä on ollut niin hienoja kelejä, että olen ottanut tästä autosta enemmän kuvia kuin kotoa sisustuksesta tai mistään muustakaan. Upea ruska ja sumuiset alkuillat ovat tosin mahdollistaneet sen ettei filttereitä tai muutakaan kuvan käsitelyä ole tarvinnut käyttää.

Suunnitelmissa on ensi kesänä lähteä kiertämään autolla kotimaassa erilaisiin vanhojen autojen tapahtumiin, mutta myös villeimmät suunnitelmat vievät meidät jopa Englantiin saakka josta tämä auto on alunperin suomeen tullut. Saapa sitten nähdä minne päädytään...

Kuvista kolmas muuten lähetettiin hetken mielijohteesta MG harrastajien kalenterikuvakilpailuun, nähtäväksi jää päästäänkö siihen sakkiin, että kuva julkaistaan vuoden 2020 MG kalenterissa.

Tällä hetkellä auto alkaa olla purettuna osiin tallissa josta se suuntaa talven aikana maalarin käsittelyyn, sekä melkein jokainen ruuvi ja mutteri saa jonkin sortin kiillotuksen tai käsittelyn. Näin varmistetaan autokaunottaren ensi kesän näyttelykunto.

Mitäs tuumaatte tällaisesta hurahduksesta?

Muistatko vielä pataleivän?

Aivan parasta satoruokaa saa juuri nyt metsästä.

Meillä on jo useampaan otteeseen tehty suppilovahverokeittoa jonka kanssa tietenkin lämmintä pataleipää. Minun suppilovahverokeiton salaisuus on kerma sekä koskenlaskija jota sujautan keittoon runsaasti joten keitto on ihanan pehmeän makuinen. Pataleivällä meillä herkutellaan melko usein sillä sen vaivattomuus, pieni hiivamäärä ja pitkä 12 tunnin kohotus sopii hyvin siihen, että aamulla saa tuoretta, rapeakuorista leipää.

Pataleipä

4 dl vehnäjauhoja 

3 dl hiivaleipäjauhoja 

1 ½–2 tl suolaa 

½ tl kuivahiivaa

 3 ½ dl vettä 

oliiviöljyä

Kohota taikinaa12-24 tuntia. Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. Älä vaivaa  taikinaa, vaan kääntele se palloksi. Peitä taikinapallo liinalla ja kohota 30 minuuttia. Lämmitä tyhjä pata 225 asteisessa uunissa, voitele lämmennyt pata öljyllä ja kumoa noussut leipä nurinperin pataan.

Paista kannellisessa öljytyssä uunipadassa reilu puoli tuntia ja ilman kantta vielä 15 minuuttia.

 

Tällä kertaa tein leivän pelkästään kaurajauhoista. Jauhoja voi siis huoletta vaihdella ja lisätä oman maun mukaan myös siemeniä joukkoon. Aika mukavan maun antaisi varmaan aurinkokuivatut tomaatitkin.

Suunnitelmissa on siis vielä tänään suunnata metsään kurkistamaan olisiko noussut lisää suppiksia. Pakastin pullistelee niitä kyllä jo riittävästi, mutta keli on niin upea, että mikä sen hienompaa kuin viettää päivää ulkoilemalla metsässä.

Kirpakkaa sunnuntaita sinulle!