14. Hääpäivä

Kaksi Puuta

Minä rakastan näitä

iltojani kanssas sun

kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja

silmiämme pyyhimme ja

helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta

jotka aikoinaan

puolivahingossa lähti

samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta

varmoina on voimistaan

taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta

ja talvet viimoillaan

hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta

matkan myötä muuttuneet

se ihme on kai vasta

oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää

katsoo kevääseen, seisoo erillään

ja jossain alla maan

ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Meillä juhlitaan tänään siis hääpäivää nro 14. Aamulla minua odotti upea kukkakimppu.
Nämä Juha Tapion laulun sanat kuvaavat erittäin osuvasti meidän parisuhdetta.

Kiitos rakkaalleni näistä 14. vuodesta!