Viulistin vikaa vai sisustamista?


Tällaiset ihanuudet löysin kaapin perukoilta pölyttymästä. Joo, hieman ehkä vaati virittämistä sillä viulukotelot on avattu viimeksi varmaan kaksi vuotta sitten. En muistanutkaan miten suloinen tuo pikkuviulu on joka oli tyttären käytössä. Näillä ei luultavasti ole kuin tunnearvo enkä raaski muistojen vuoksi niitä hävittääkään. Turhamaisena naisena taas en luovu rakennekynsistä, että pääsisin jälleen soittamaan viulua. No, laitetaan korjuun, ehkä eläkepäivillä kenties?! 




Hyvinä muistoina toki lapsena vietetyt musiikkileirit ja niiden tuomat uudet ystävät, niitä ei unohda. Viulu ei tosin ollut soittimeni silloin vaan vasta aikuisiällä opeteltu soitin johon innostuin tyttären käydessä viulutunneilla. Toisinaan harmittaa, että on lopettanut musiikin harrastelun, mutta tosiaan ehkä sitten jossain vaiheessa vielä, kyllä se oppi tuolla jossain korvien välissä säilyy...

Katja






4 kommenttia

Anonyymi kirjoitti...

Tahtoisin osata soittaa viulua :) Ja pianoakin olisi kiva osata soittaa ;) Leppoisaa keskiviikko iltaa <3

Katja S - Willa Lemmelle kirjoitti...

Jos ihan oikeasti osaa viulua soittaa on se todella kaunista kuultavaa. Ei muuta kuin pianokaupoille, se on helppo oppia soittamaan:) kivaa keskiviikkoa myös teille❤️

Villejä Lupiineja kirjoitti...

Arvaas onko mullakin viulu tuolla komeron nurkassa? No on ja joskus se ollut koristeena seinällä...pienenä kävin soittotunneilla sillä menestyksellä että en koskaan oppinut tuota soitinta soittamaan. Meillä tapahtui kotona se klassinen virhe, että pyysin pianoa ja sain viulun!

Katja S - Willa Lemmelle kirjoitti...

ei minustakaan viulistia tullut, ja muitankin soittimia testailin teininä. Pianoa ja hanuria opin jollain tasolla nuotittamaan:-) mutta kivaahan soittaminen on, ainkain nyt kun sitä tekee omaehtoisesti!