Kaaoksen keskellä

Miksi blogissa ei ole ollut elämää, tässä kootut selitykset:

Koulu... opiskelen siis työn ohessa merkonomiksi. Perjantaina meillä oli ensimmäiset arviointikeskustelut. No, kolmen K:n taktiikalla läpi. Helmikuussa olisi tarkoitus jo valmistua joten loppurutistus vielä jäljellä. Eihän tämä ihan itsestään ole tullut, monena iltana on väännetty tehtäviä yömyöhään, mutta on se ollut silmiä avaavaa ja mielenkiintoistakin.

Asutokaupoilla... no, siis ei itselle vaan poikani perheineen on etsinyt taloa ja heidän rivariasunto menikin kahdessa viikossa kaupan joten pian olisivat kodittomia. Elämää on ollut lähinnä etuovi.comissa yötäpäivää, taloja on käyty katsomassa, hylätty kohteita, innostuttu ja petytty. Viikonloppuna se sitten tapahtui, löytyi kauan etsitty taloa, ihana vanha talo jossa piha on pieni, mutta talon sydän on lämmin. Huokaisen siis helpotuksesta. Pitää kuitenkin paljastaa, että tässä sivusta seuranneena on hieman itsellä asuntokärpänen purrut, paritalon puolikas tai rivari olisi kyllä omakotitaloasujan haave tällä hetkellä...

Jokkiskisat... kuten osa muistaa olemme harrastaneet jokamiesluokkaa. Itse kilpailemisen lopetimme viime vuonna, mutta koska hallitukseen kuulutaan on ollut kaiken maailman kokousta ja tietenkin seuran juhlakilpailu. Perjantai vietettin siis Kokemäellä valmistellen kilpailua ja lauantaina sitten heti töitten jälkeen kisapaikalle auttelemaan. Vaikka en voi sanoa olleeni aktiivinen järjestäjä on se vaatinut kuitenkin jotain. Mutta, OHI ON!

Sunnuntai-iltana päätettiin vielä extempore lähteä Mommolan koskelle kurkistamaan miltä syksy siellä näyttää. Kaunis ruska hiipii pikkuhiljaa jo tänne satakuntaankin ja tuntuu uskomattomalta, että meiltä noin vartin matkan päässä on näin kaunis paikka.

Paikka on Mommolankoski jossa on aikoinaan toiminut mylly ja saha. Rauniot kätkevät sisäänsä palan historiaa joita kannattaa paikan tullen käydä katsomassa. Kosken rauhoittava pauhu sopi oikein hyvin kaoottisen viikon päättämiseen.

Näissä maisemissa

Syksyn syömät, karun harmaat mutta kauniit maisemat ovat parasta leikkiseuraa näin lauantaiaamuna. 

Viikonlopun chillaan vielä sairasloman merkeissä ja ensi viikolla aloittelen sitten työt. Vielä viikko ja sitten saan aloittaa kuntoilunkin. Mun on niin ikävä jo juoksulenkille ja jumppatunnille. Liikunnan puute rupeaa jo kyllä näkymään jaksamisessa, onneksi on tuo karvakorva jonka kanssa on päästy kuitenkin rauhallisille kävelylenkeille.

Näissä maisemissa kuitenkin sielu lepää.

Sininen hetki matkan varrella

Ihan pakko jakaa tämä sininen hetki iltalenkin varrelta. 

Oli kyllä niin äärettömän kaunista ja niin sinistä.

Tässä kun on yrittänyt alkuvuoden jälleen kerran parantaa elintapoja, lisäämällä liikuntaa ihmettelen aina miksi ei useammin vain heitä pidempiä lenkkejä ja ihastele ympärillä olevaa luonnon kauneutta?!

Nyt meillä odotellaan, että tulisi vielä hieman lunta ja saisi kaivaa sukset esiin.

Jokos teillä on sukset kaivettu esiin? 

Näihin kuviin ja tunnelmiin...

Matkan varrella

Maalaismaisemissa sielu lepää. Toissa iltana käytiin tyttären ja koiran kanssa iltalenkillä läheisellä uimarannalla.

Uimarannan liukumäki on jäänyt veden saartamaksi ja odottaa pois nostoa.

Voiko auringonlasku kauniimpi olla?

Kuvat kertokoon mitä meidän matkanvarrella näkyi...

Syksy on vaan niin kaunista!!!

Kesä ja perhoset

Suomen kesä on nautittavan kaunis. Toivottavasti ette vallan kyllästy kukka- ja luontoeläin kuviin sillä niitä on nytkin luvassa. 

Pieni Nokkosperhonen oli joutunut vedenvarasta joten päätin pelastaa sen pinteestä. Nostin sen kamiinan päälle  ja siinä se räpytteli siipensä kuivaksi ennen lentoon lähtöä. Eihän sitä muuta voinut kuin tarttua kameraan ja ikuistaa ihanuus. Perhosen kuvaaminen onkin todella vaikeaa sillä siipien räpyttely toi oman haasteen perhosen ikuistamiseen. 

Samaan syssyyn paikalle pelmahti myös pikkulintuja etsimään ruokaa. Näppärästi kiveyksien raosta nokkaan pyydystetty lentomuurahainen päätyi poikasten ruoaksi. 

Voisin helposti viettää näin kesäaikaan kameran kanssa pitkiäkin aikoja ulkona ikuistellen kesän muistot kansioihin.

Ihana kesä ja perhoset!

Maiseman vaihdos fillareilla

Huh kun kiirettä pitää näin lomalla, mukamas. Ystäviä on onneksi ehditty treffailemaan pitkästä aikaa ja nautittu näistä harvoista aurinkoisista päivistä, tänään jopa aurinkoa ottaen (outoa).

Tyttären kanssa heitettiin pikku pyörälenkki, kesän toinen tosin vasta sillä eilen vasta elvyttelin pyörän varastosta ja paikallinen pyöräkorjaaja paikkasi puhjenneen takakumin. Nyt on mahtava lenkin jälkeinen fiilis sillä maalaismaisemissa sielu lepää.

On ollut ihana lueskella erilaisia lomapostauksia blogeista ja olenkin yrittänyt sieltä poimia meille ne kuumimmat vinkit. Meillä on vielä käyttämättä EscapeRoom - lahjakortti jonka sain neljäkymppislahjaksi joten sinne ainakin elokuussa hieromaan älynystyröitä! Älkää kysykö mitä se on, en tiedä vielä, mutta jollain tavalla, vihjeillä ja päättelyillä meidän pitää porukalla päästä suljetusta huoneesta ulos. Mielenkiinnolla odotan! 
Saaristoreitti kiehtoisi myös sillä en ole siellä koskaan käynyt. Ehkä tässä nyt oikein pitää alkaa miettimään mitä sitä lomallaan tekee!

Nautitaan vielä heinäkuun viimeisestä viikosta!

Katja

Talvipäivä

Nämä talvipäivät pakkasineen on varmasti kauneinta mitä tiedän, lenkki koiran kanssa läheisellä pellolla ihanassa auringon paisteessa saa kyllä mielen virkistymään.

 Tassut meinasi kyllä molemmilla jäätyä, mutta mitä sitten, keli oli kuin morsian!

Tänään meillä muuten juhlitaan tyttären 18 vuotis syntymäpäivää. Mitä? siis vastahan hän syntyi! Niin se aika kuluu, vuodet vierii vaan minähän en vanhene, enhän?!

Viikonlopuksi on kutsuttu sukua kahvittelemaan ja illalla sitten omat kaveribileet.

Jännityksellä odotan tulevaa.

-Katja

Tyttöjen ilta

Tänään vietetään mökki-iltaa työkavereitten kanssa syöden, saunoen ja  ehkä vähän pelaillen takkatulen ääressä. Tiedossa siis tyttöjen saunailta.

Illan menu voidaan julkaista ehkä huomenna ettei se menisi kallisarvoisten vieraideni korviin ennen tarjoilua, mutta jotain hyvää syksyistä on tarjolla.

Ihanaa alkanutta viikonloppua!

-katja