Saari hyppelyä Krabilla

Tiedätkö sen tunteen tai ainakin ajatuksen siitä autiosaaresta jolle joudut (tai pääset) jossa on valkoiset hiekkarannat, laskuvesi on pudottanut vesirajan kauaksi merelle, ketään ei missään. Pakkaat repun selkään, hyvästelet venekuskin ja lähdet kävelemään meren aaltojen huminassa saaren toiselle puolelle. Hiekka polttaa jalkoja, mutta meri tuuli viilentää oloa mukavasti. 

Tämän tunteen saimme oikeasti kokea, kun suuntasimme Ko Podan saarelle. Ja koska olimme lähteneet aamulla ajoissa, saari todellakin oli tyhjä.

Pikku hiljaa aamupäivän aikana rantoihin alkoi ankkuroituna pitkähäntä- sekä pikaveneitä joista rantautui melko äänekästäkin ryhmää eri maista ihastelemaan saarta.

Ko Podan saarella ei juuri ollut palveluita, tiesimme sen jo valmiiksi eikä niitä tarvittukaan. Saari kun on luonnonsuojeltu niin mekin jouduimme rannassa maksamaan ”suojeluveroa” 400 bht per pää mikä siis on euroissa hieman yli 12€ henkilöltä. 

Podalla oli niin valkoista hiekkaa, että jopa minäkin poltin pohkeeni vaikka en juurikaan auringossa pala.

Illansuussa tilaamamme vene odotti meitä rannassa jolla palasimme n. 30 minuuttia kestävän kotimatkan AoNangiin. Nousuvesi oli nostanut 

veden pinnan jälleen normaalille tasolle ja kaatuneista puurungoista jäi vain oksan karahkat näkyviin.

Tälle saarelle olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, niin kaunista siellä oli.

Toine saarikohteemme kohdistui Railayn rannoille. Tänne ei ollut pääsyä muuten kuin veneellä vaikka paikka ei varsinainen saari olekaan. 

Saavuimme veneellä läntiselle rannalle josta suuntasimme heti metsäpolkua pitkin itäisellä rannalle. 

Sieltä suunta jatkui Phra nang rannoille. Noin 45 minuutin kävelymatkan aikana näimme upeita tippukiviluolia ja apinoita. Perillä rannan tuntumassa on huikeat karstikivikalliot ja niiden rinnalla tuntee olonsa todella pieneksi.

Phra Nang rannan läheisyydessä on prinsessaluola joka on muuten täynnä peniksen muotoisia puuesineitä hedelmällisyyden symboleina.

Ilmeisesti olin niin ihmeissäni että en edes kuvaa huomannut ottaa tästä...

Palatessamme läntiselle rannalle josta takaisin paluu Ao nangiin olisi, päätimme syödä lounaan. Kauppakujalla oli pieniä baareja, noutoravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.  Saimme muuten koko matkan parhaat ruoat täällä. Styroksilatikosta muovilusikoilla syöden, mutta oli kuulkaas hyvää👌

Olemme täällä ollessa syöneet kalliissa ravintolassa ( 2 hlöä, 3 ruokalajia, viinit = 50€), mutta myös katukojuista joista annoksia saa jopa 50 bht hintaan eli noin 1,5€. Vatsat ovat olleet hyvinkin kunnossa, toki suomalaiseen tapaan käsidesit mukana. En siis olisi huolissani mistä syö kunhan ruoka on riittävästi kuumennettu ja olut kylmää, se maistuu meille.

Auringonlaskun aikaan jää rannalla vain ihailemaan luonnon kauneutta. Näihin ei koskaan kyllästy ja jos voisin nämä maisemat toisin mukanani Suomeen.

Mukavaa viikonloppua kaikille ❤️