Työmatkalla poikkesin metsään katsomaan olisiko vakipaikkaan jo ilmestynyt suppilovahveroita. Olihan niitä! Kovin olivat vielä pieniä, mutta paljon sieniä näyttäisi tulevan. Oikein sienestäjäksi minua ei voi kehua, mutta suppilovahveroita ja kanttarelleja tykkään metsästä etsiä.
Suppilovahveroista saa mielestäni maailman parasta keittoa. Se kuuluu meillä ehdottomasti syksyn herkkuhetkiin, paljon juustoa ja kermaan niin hyvää tulee. Lämmintä keittoa kylmänä päiväinä,
ai että maistuu!!!
ai että maistuu!!!
Lapsena sienessä käytiin paljonkin. Mieleen vain ei ole jäänyt oppi muista sienistä, niiden kasvupaikoista tai myrkyllisyydestä. Sienisalaattiakin olisi ihana tehdä ja säilöä sieniä talven varalle.
Herkutellaanko teillä sienillä?
Herkutellaanko teillä sienillä?
 |
| Sienestäjä metsässä |
8 kommenttia
Mun miestä voisi jopa kutsua sienifriikiksi. Sienestäminen on ollut yksi hänen harrastuksistaan jo vuosia. Miehen sienikoriin päätyvät juurikin kanttarellit ja suppikset sekä mustattorvisienet ja tatit...niin ja keväällä tietenkin korvasienet. Meillä sienikeitto on tuttu ruoka ja sitä tarjoiltiin myös meidän hääjuhlassamme alkuruokana. Kuivattuja sieniä on myös helppo lisäillä erilaisiin ruokiin. Hyvää sienusyksyä Sinulle, Katja ♥
Sienistä tykkään, mutta hitsit, kun en tunne sieniä kunnolla....Ois pitänyt päästä sun mukaan sienestämään :D Sienet ovat kyllä hyviä. IHanaa iltaa <3
Mennään vaan joskus yhdessä sieneen, mä en tunne kun kantarellit ja suppilovahverot ja ehkä karvarouskun! :)
Sienet on älyttömän herkullisia! Ihanaa sieni syksyä molemmille!
Torvia kuulemma löytyy hyvin, itse en ole löytänyt. Korvasienimuhennosta joskus söin ja oih miten hyvää ! Pitäisi mennä rohkeasti ja kiertää metsiä...
Kanttarellit on mun suosikkeja ja suppiksia tulee välillä kerättyä :)
kunnon kanttarellikastike❤️ Tai lämpimiä voileipiä sienistä. Kanttarelleja on vain meilläpäin vaikea löytää tai siis minulla ei niitä paikkoja ole jemmassa.
Suppikset ja kanttarellit minäkin tunnistan, muitakin sieniä keräisin mielelläni, mutta kun en osaa ja tunne niitä... No, jotain rouskuja sentään... Olisi pitänyt lapsena olla vähän tarkempana kun väkisin sienimetsään raahattiin... Mutta onneksinedes noita uskaltaa poimia.
Samat ajatukset myös täällä Anu!
Lähetä kommentti