Mikäs mukavampaa kuin kahdeksalta sunnuntai aamuna suunnata nokka kohti Huittisten jokkisrataa ja viettää päivä harrastelun ja lajissa mukana olevien parissa. No, raparallithan niistä tuli, kuten kuvat kertovat, mutta niinhän niistä näin syksyllä on tapana tullakin.
Niille jotka eivät lajista ole kuullutkaan niin lyhykäisyydessä tämä on kilvanajoa suljetulla radalla jossa yhteislähdöissä pudotetaan kanssakilpailijoita ja tavoitteena tietenkin voitto. Kilpailut järjestetään yleensä hiekka- tai asfalttiradalla. Naisilla, joiden luokassa itse ajan on oma sarjansa, miehet ja rohkeimmat naiset voivat taistella yleisessä luokassa ja 15-18 vuotiaille tytöille ja pojille on oma nuorten luokka. Tämä siis todellakin on koko perheen harrastusmahdollisuus.
Hurjaako? No joo, ehkä, mutta turvavarusteet ovat pakollisia ja tietenkin omaa autoa pitää huoltaa niin, että itse kokee sen olevan turvallinen ja ehjä.
Meillä tätä on harrastettu jo liki 15 vuotta ihan koko perheen voimin, lapsistamme Riku on varsinkin innostunut ollut jo teinitä saakka lajista, mutta nyt armeijan vuoksi ollut hieman tauolla. Itse olen vasta kolmisen vuotta aktiivisesti ajanut, ja hupiahan tämä on. Hauskaa ja jotain ihan muuta ajateltavaa koko päivän ajaksi.
Ehkä tätä voisi kutsua myös tietynlaiseksi elämäntavaksikin sillä lopettamaankaan ei kykene... koukuttaako tämä siis? KYLLÄ!
Ihana syksyinen keli kruunasi päivän, itsellä ei tuloksissa kehumista, mutta isäntä sentään toi pokaalin kotiin sijoittuen viidenneksi.
Ihanaa sunnuntai-iltaa teille kaikille!
-katja
