Loman viimeiset hetket käsillä

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös meilläkin on nyt käsillä loman viimeinen päivä. Illalla pääsemme vielä viimeisen kerran ihanien thaipatojen ääreen mitä todella jään kaipaamaan.

 Tämä matka on ollut meidän pisin vierailu Thaimaaseen ja täytyy todeta, että 18 päivää on mennyt juuri sopivaa vauhtia. Kaksi eri hotellia oli hyvä ja aikaa kohteen vaihtamiseen ei mennyt kuin muutama tunti. 

Tiedän, että kotiinpaluuta varjostaa kaamea jetlaagi, miten loppuviikon aamut alkavat jo neljältä aamuyöllä ja töiden jälkeen olisit ihan valmis yöunille. Nyt vain täytyy pitää kiinni pidemmistä yöunista jotta ei ihan karkaa käsistä loman vaikutus. Kaikesta siitä huolimatta olen valmis palaamaan uusin voimin arkeen.

Mitä matka sitten tarjosi meille?

Iltatorien tarjontaan hieman petyimme sekä Khao Lakissa että Krabilla. Toreilla oli vain muutama hassu myyjä joihin oli jopa puolen tunnin jonot. Kiireessä tehtyjen raakojen ruokien pelossa emme sitten jääneet jonottamaan vaan tyydyimme ravintoloiden menuihin. Muilla reissuilla olemme yleensä saaneet ne parhaat ateriat juurikin niistä mopojen tarakalla olevista hiiligrilleistä. Muutenhan ruoka on täällä kyllä se yksi loman kohokohta. Tuoreita raaka-aineita, mausteita, chiliä, ihania makuyhdistelmiä. 

Myös ihanat kuumat ja valkoiset hiekkarannat ovat olleet mieleen. Niiden kauneus ei ihan täysin edes välity kuvista vaan ne vain pitää itse kokea.

Se mitä muuten ihmettelen täällä, että miten tämä kansa täällä niin pienellä toimeentulolla ajelee kohtuu komeilla autoilla?! Toinen toistaan hienompia, uusia lava-autoja upeine vanteineen koreilee teiden varsilla. Ja omaan  vanneostokokemukseen perustuen ne ei niissä muuten ole halvimmasta päästä! 

Luulen, että tämä on nyt hetkeen meidän viimeinen matka Thaimaahan, sillä maailma on täynnä upeita paratiiseja. Olisi ehkä hyvä silmäillä niitä välillä...

Loppuun vielä muutama kuva hotellista koska se vaan on huikean hieno kattoaltailla ja myös meidän huoneen omalla altaalla varustettu hotelli. Voin lämpimästi suositella jos matkustat Ao nangiin hotellia Bluesotel Smart krabia. Lähellä keskustaa ja rantaa, hyvä, tasokas ja aika uusi, adaults only hotelli. Hotels.comin kautta varatessa hotelli oli vielä suht edullinen.

Saari hyppelyä Krabilla

Tiedätkö sen tunteen tai ainakin ajatuksen siitä autiosaaresta jolle joudut (tai pääset) jossa on valkoiset hiekkarannat, laskuvesi on pudottanut vesirajan kauaksi merelle, ketään ei missään. Pakkaat repun selkään, hyvästelet venekuskin ja lähdet kävelemään meren aaltojen huminassa saaren toiselle puolelle. Hiekka polttaa jalkoja, mutta meri tuuli viilentää oloa mukavasti. 

Tämän tunteen saimme oikeasti kokea, kun suuntasimme Ko Podan saarelle. Ja koska olimme lähteneet aamulla ajoissa, saari todellakin oli tyhjä.

Pikku hiljaa aamupäivän aikana rantoihin alkoi ankkuroituna pitkähäntä- sekä pikaveneitä joista rantautui melko äänekästäkin ryhmää eri maista ihastelemaan saarta.

Ko Podan saarella ei juuri ollut palveluita, tiesimme sen jo valmiiksi eikä niitä tarvittukaan. Saari kun on luonnonsuojeltu niin mekin jouduimme rannassa maksamaan ”suojeluveroa” 400 bht per pää mikä siis on euroissa hieman yli 12€ henkilöltä. 

Podalla oli niin valkoista hiekkaa, että jopa minäkin poltin pohkeeni vaikka en juurikaan auringossa pala.

Illansuussa tilaamamme vene odotti meitä rannassa jolla palasimme n. 30 minuuttia kestävän kotimatkan AoNangiin. Nousuvesi oli nostanut 

veden pinnan jälleen normaalille tasolle ja kaatuneista puurungoista jäi vain oksan karahkat näkyviin.

Tälle saarelle olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, niin kaunista siellä oli.

Toine saarikohteemme kohdistui Railayn rannoille. Tänne ei ollut pääsyä muuten kuin veneellä vaikka paikka ei varsinainen saari olekaan. 

Saavuimme veneellä läntiselle rannalle josta suuntasimme heti metsäpolkua pitkin itäisellä rannalle. 

Sieltä suunta jatkui Phra nang rannoille. Noin 45 minuutin kävelymatkan aikana näimme upeita tippukiviluolia ja apinoita. Perillä rannan tuntumassa on huikeat karstikivikalliot ja niiden rinnalla tuntee olonsa todella pieneksi.

Phra Nang rannan läheisyydessä on prinsessaluola joka on muuten täynnä peniksen muotoisia puuesineitä hedelmällisyyden symboleina.

Ilmeisesti olin niin ihmeissäni että en edes kuvaa huomannut ottaa tästä...

Palatessamme läntiselle rannalle josta takaisin paluu Ao nangiin olisi, päätimme syödä lounaan. Kauppakujalla oli pieniä baareja, noutoravintoloita ja matkamuistomyymälöitä.  Saimme muuten koko matkan parhaat ruoat täällä. Styroksilatikosta muovilusikoilla syöden, mutta oli kuulkaas hyvää👌

Olemme täällä ollessa syöneet kalliissa ravintolassa ( 2 hlöä, 3 ruokalajia, viinit = 50€), mutta myös katukojuista joista annoksia saa jopa 50 bht hintaan eli noin 1,5€. Vatsat ovat olleet hyvinkin kunnossa, toki suomalaiseen tapaan käsidesit mukana. En siis olisi huolissani mistä syö kunhan ruoka on riittävästi kuumennettu ja olut kylmää, se maistuu meille.

Auringonlaskun aikaan jää rannalla vain ihailemaan luonnon kauneutta. Näihin ei koskaan kyllästy ja jos voisin nämä maisemat toisin mukanani Suomeen.

Mukavaa viikonloppua kaikille ❤️

Mitä kuuluu Khao Lakiin...

Heipparallaa ja terveisiä Thaimaasta, tarkemmin Khao Lakista.

Täällä on jo kohta viikko paistateltu (me  ja muut punanahkaiset suomalaiset) ja vielä reilu viikko edessä. Alkavan viikon alusta siirrymme loppulomaksi katsomaan Krabin maisemia. 

Täällä on kuuma, sanan varsinaisessa merkityksessä. Tosin koska olen ikuinen vilukissa ei saa valittaa lämmöstä. 

Khao Lak oli yksi tsunamin 15 vuotta sitten runnoma lomakohde. On kuitenkin hienoa nähdä miten  kohde on noussut uudelleen. Hieno nähtävyys oli käydä katsomassa poliisivenettä minkä aalto oli heittänyt melko kauaksi rannasta. Samalla oppaat näyttivät meille vanhoja kuvia pelastusoperaatiosta ja paikoista mitkä olivat tuhoutuneet. Koskettavaa, vaikka itsellä ei vielä tuolloin ollut mitään kosketusta koko maahan. Tosin muistan hyvin miten seurasin silloin hyvin aktiivisesti Sirkesalon perheen löytymistä tsunamin jäljiltä. 

Ranta meidän hotellin kohdalla on ihana hiekkaranta, rauhallinen sillä rantakivillä on saksiniekkoja enemmän kuin turisteja rannalla. Rantavesi on ihan täynnä mitä upeampia simpukoita.

Täällä ruoka on niin taivaallista. Päivittäin tulee syötyä kevätkääryleitä ja olen löytänyt itselleni uuden herkun Massaman curryn. Tätä haluan ehdottomasti oppia itsekin tekemään. Harkinnassa onkin menisimmekö jälleen kokkauskurssille. Ruoka täällä on niin kyllä halpaa, että sitä voisi tilata vain maisteltavaksi eri ruokalajeja. 

Majoitumme hotellissa The Leaf on the sand. Paikasta löytyy bungalow taloja, näitä neljän asunnon taloja sekä hotellihuoneita. Meillä kävi supertuuri sillä tämä neljän asunnon talo jossa majoitumme on heti altaiden edessä (kuvassa). Parvekkeelta näkyy hienosti auringonlaskut ja toimii meidän korttipeliareenana.

Nyt käännän kylkeä aurinkopedillä ja toivotan mukavaa päivää kaikille ❤️.